Huhtikuussa 2022 julkaistu Hippi & Co:n toinen albumi lähti alkujaan liikkeelle tuottajalevynä, sillä räätälöin kymmenestä biisistä kunkin tiettyä rap-artistia varten. Mukaan sain lopulta fiittajia kokonaista kuuteen kappaleeseen, ja loput biisit jatkoin valmiiksi omin päin. Kokonaisuus rakentui avaruus-aiheisten otsikoiden ympärille hyvinkin vaivattomasti ja pakottamatta, ja ainoa todellinen haaste oli saada vivahteikas fiitti-kavalkadi miksattua Hippi & Co -soundimaailmaan. Avasin Instagramissa levyn kappaleita biisi biisiltä ja pistän ne nyt tänne blogiin arkistoon. Enjoy!
01 – Pellossa – Hippiaate II, ft. Don Pesonen
Elämän ehtoja kehdosta hautaan
Vai pelkkii painaumii pellossa:
Rakkaus ja rauha
Elämän ehtoolla – vaarista vauvaan
Vain pelkkin painaumin pellossa:
Rakkautta, rauhaa
Painaumii pellossa.. Kun aloin suunnittelemaan toista levyä olin just tutustunut Juhani Saksikäden Pudasjärven ufoihin (2020), joka sisältää kauttaaltaan upeasti nimettyjä biisejä. Maistelin siinä sit avaruus-sanaa ja levyn nimeksi väänsin Avara/Uusi tietämättä tässä kohtaa, että Asa oli 2016 julkaissut Avar Uus -levynsä. Itellä oli ollut tuohon aikaan syvä progemetallikausi meneillään, joten tämä oli mennyt multa täysin ohi. Myöhemmin albumin miksausvaiheessa löysin itseni selaamasta Roihis musica -levy-yhtiön katalookia ja universumi näytti mulle syyn vaihtaa oman levyni nimi. Enivei, jonkin sortin vapaan assosiaation avulla kirjoitin paperille kymmenisen työnimeä ufo- ja avaruus-teemalla, ja yksi näistä liittyi symmetrisiin kehiin laonnutta viljaa..
Olin kuullut Don Pesosen freestyle-vetoja ja pyysin tyyppiä messiin. Ilman sen kummempia briiffejä tai keskusteluja aiheesta jätin 32-tahtisen speissin demoon ja lähetin jäbälle fiittipyynnön. Tää ei ollu vika kerta, kun mun ja Donin verset kohtaa ajatusten tasolla näin hyvin. Oman värssyn kirjotin haippaamaan Donia ja tyyppi lunasti mun odotukset ja enemmän! Postauksen kuva liittyy biisiin siinä määrin, että viljelin omaan peltooni Kalevala ja Egypti -kirjasta ammennettua inspiraatiota. Kirja on siis kirjoitettu 1935 olettamuksella, että suomi olisi yksi maailman alkukielistä, ellei jopa The Alkukieli! Muutenkin kun oon viime vuodet intoillut tehdessäni tällai myöhäisherännäisenä työtä suomenkielisen sanoittamisen puolesta, tää teoria osui ja upposi.
02 – Pura MIDI-huijaus!, ft. Papparaiset
Musiikki tarvii aikaa, sun biisi vaati vaivaa
Pura MIDI-huijaus
Mut miksi hankit aina biitin valmiil raidal?
Pura MIDI-huijaus
Pyramidihuijaus.. Pura MIDI-huijaus? Ok! Mistäköhän biisi vois kertoa? No, ainakin mua ihmetyttää se, miten suomalaisessa nykymusiikissa on unohdettu itse musiikki lähes kokonaan. Jengi lataa ilmaseks tai erittäin edulliseen hintaan hyper-laadukkaita biittejä jostain maailmalta ja se on sit suomiräppiä vaan koska siinä räpätään suomeksi? I beg to differ. Kun miettii suomalaista metallia, siinä musassa kuuluu suomimusan juuret, vaikka laulettu tai rää’ytty kieli olisikin englanti. Ja nyt kun asia on kääntynyt toisin päin, meillä on #spotifysuomi täynnä laadukkaita räppejä mitäänsanomattomilla karaoke-biiteillä, jotka on vieläpä kenen tahansa muunkin ladattavissa ilmaseks tai erittäin edulliseen hintaan.
Enkä siis todellakaan meinaa sitä, että pitäis osata soittaa ja tuottaa omia biisejä, tai tehdä omin käsin musaa, mutta on kai DIY:n ja BYB:n (buy your beats) ääripäiden välissä lukemattomia mahdollisuuksia tuoda musiikkiin jotain uutta ja omaa! Ja just näitä tapoja tuottaa mä tuonkin biisissä esiin: ohjelmointi, sämpläys, kollaboraatiot, yms., mielikuvitus on rajana. Meidän pitäisi suomimusan vuoksi haastaa itsemme ja toisemme luomaan omintakeista musaa myös jatkossa. Mut koska kukin tekee niinku tekee, en ala neuvomaan. Vaan tahdon silti nostaa asian esiin koska uskon Suomesta löytyvän monia tuottajia, jotka tykkäis tehdä eksklusiivista yhteistyötä räppäreiden kanssa. Cypress hill -tyyliin tuottaja sais luotua oman tyylinsä ja kaikki voittais.
03 – (Ei oo vielä liian) Myöhästä
Ei oo vielä liian myöhästä kavereille soittaa
Tätä maailmaa valloittaa
On valoisa ilta ja palloissa ilmaa, jee!
Valoisa ilta, palloissa ilmaa.. jee? Tää on biisi kaikille kevätmasentujille, joita oon vasta viime vuosina tajunnut olevan olemassa. Ite kun oon syksyllä syntynyt, ja kokenut koko elämäni ajan katkeransuloista melankoliaa iltojen pimetessä, en ole tullut ajatelleeksi että joku voisi kokea vastaavanlaista väsymystä kevään kasvavassa valossa. Eli sikäli tämä on ekalta Hippi & Co -levyltä löytyvän Teen tätä elääkseni -kappaleen vastapari, kun samanlaisessa pysähtyneisyyden tilassa molemmissa eletään, ja kummaa kyllä, myös edetään. Vaikka “Myöhästä” tuli jo varhaisessa vaiheessa biisin nimeksi, oli heti täysin selvää ettei biisi liittyis muhun itteeni millään lailla, toisin kuin sisarbiisinsä “..elääkseni”, joka on hyvinkin henkilökohtainen.
Räätälöin biisin alun perin MC KOO -fiitiksi, joten siihen piti saada hyvä ja positiivinen meininki. Fiitti ei sit lopulta aikataulullisista syistä toteutunut, mutta oon miehelle erittäin kiitollinen inspiraatiosta! Kertsistä tuli voimaannuttava ja hauska, ja tää on täysin MC KOO:n musasta ammennettujen oivallusten ansiota. Ja kaikki kävi niinku piti käydä, kun toisesta versestä tuli ehkä vielä parempi ku ekasta. Hommahan meni siis niin, että fiittiä varten tekemäni demo sisälsi vaan yhden oman värssyn, jonka kaveriks piti sit kehittää toinen. Palatessani tutkimaan ekan versen flow’n ydintä yli puolen vuoden tauon jälkeen, oli aikas selvää mistä kulmasta lähtisin kirjottamaan: korona-ajan aiheuttamat mullistukset lukemattomissa suomalaisissa perheissä.
04 – Muovisotilaat, ft. Pomminpurkajat
Vihreet pienet ihmemiehet
Hiekkalaatikon reunal
Toinen toistaan seuraa
Vaik auringossahan ne sulaa
Mut muovisotilaat ei tiedä olevansa leluja
Pienet vihreet miehet.. Alieeneista muovisotilaiksi ei ollut pitkä matka, kun keksin pyytää Pomminpurkajia fiittaamaan tähän biisiin. Dr. Placebon ja Juuskin yhteisprojektin EP-niminen EP (2021) ilahdutti freesillä old school -soundillaan, ja halusin tyypit ilman muuta yhdessä mukaan. Boombapia en alkanut vääntämään, mutta jostain syntyi Rage against the machine -henkinen kitarariffi, jolla mentiin vaan koska tiesin Dr. Placebon diggailevan niistä. Juuskihan ite soittaa vaikka ja mitä soittimia ja tuottaa myös Pomminpurkajien biisit siltä pohjalta, joten tää biisintekoprosessi kulki eteenpäin ku vettä vaan.. paitsi että oman versen kirjotin vielä levyn miksausvaiheessa uusiks. Alkuperäinen värssy löytyy albumin lopusta piiloraitana.
Uus verse syntyi tammikuussa 2022, kun halusin saada omat räpit vastaamaan paremmin fiittien korostamaa aihetta, jonka tosin sanoo biisin otsikkokin: Muovisotilaat. Kun mainitsin ystävälleni Jukka H:lle kirjottaneeni biisiin uuden versen, tää kysyi, että onko Muovisotilaat nyt tommoi anti-war-biisi? Vastasin siinä kohtaa, että no vähä joo. Nyt kun tuota biisiä kuuntelee vallitsevassa maailmantilassa on aikas selkeetä, että pitää muuttaa vastausta hieman ja sanoa kovempaan ääneen: Todellakin tää on anti-war-biisi! Se miten homma toimii näköjään 2020-luvulla on juurikin sitä mitä biisi sanoo: “Muovisotilaat ei tiedä olevansa leluja”. Ja mitä ois rauha-räppi vuonna 2022 ilman sodanvastaista kappaletta? Rauha ja rakkaus – hyvä kiertää kehää!
05 – Pohjantähti
Pohjantähti näkyy kirkkaimmin pohjal
Valoo kohti takas himaan sut ohjaa
Jos olet ilman suuntaa, ota
Pohjoinen ilmansuunta, joohan?
Tässä albumin puolivälin tienoilla näkyy hyvin se tuottajalevy-konsepti millä lähdin toisen osan kanssa liikkeelle. Kirjoitinhan kaikki kymmenen biisiä räätälöitynä niille artisteille, joiden toivoin tulevan levylle fiittaamaan. Pohjantähti syntyi Pohjaton-nimellä vielä noihin aikoihin vaikuttaneelle kaverille, jonka Leeko Norsun Äänikaivoon tiputtamaa fiittiä oli ollut ilo kuunnella. Olin jo lähettänyt sittemmin Rajaton-nimeen vaihtaneelle artistille Pohjantähti-demon ja oltiin jo alustavasti sovittu fiitistä, kun tulin toisiin ajatuksiin ja halusin kirjoittaa biisin loppuun itse. Syynä tähän on se, että ensimmäisen versen olin osoittanut tyttärelleni, ja myöhemmin ymmärtänyt toisen säkeistön tulevan vastaavasti pojalleni. Pohjantähdestä tulikin ehkäpä levyn henkilökohtaisin kappale.
Ajatus Pohjantähdestä loistamassa pohjalle tuli mieleen luonnosteltuani päässä pyörinyttä kuvaa vuosikellosta, jossa vasemmalla on kevät pajunkissoineen, ylhäällä aurinko kesän merkkinä, oikealla syksyn lehdet, ja alhaalla kirkas joulun tähti. Nähdessään kuvan ystäväni Ossi K. kysyi, että onko toi Pohjantähti [tuossa pohjalla]? Tulipa taas todettua se, kuinka rikas kielemme suo kyllä kielikuville ja uusille mielikuville mahdollisuuden, jos on vaan hereillä ottamassa ideoita vastaan. Itse biisi syntyi tunnustamalla, etten tule olemaan ikuisesti lasteni elämässä. Halusin kirjoittaa heille laulun, jolla saattaisin eteenpäin sen viisauden hitusen, jota en oo ite saanut koulusta, enkä lukemalla, vaan käymällä läpi vaikeitakin vaiheita omassa elämässäni.
06 – Shurikenii sun Shureen
Shurikenii sun Shureen
Mitä sä suriset siin?
Ku sun puheest ei saa mitään selvää
Ku saat shurikenii sun Shureen
Ne suhisee niinku puut tuules
On puisevii sun huulet
Shurikenii sun Shureen taas oli räätälöity Vihreä ninja -nimiselle artistille, ja pelkän kertsin perusteella se vaikutti olevan oiva pohja räppäillä oikeestaan mitä tahansa. Tuntematta tyyppiä kun on vaikea kehittää mitään järin syvällistä konseptia yhteisbiisiin. No, tässäkin kävi niinku edellisessäkin, eli inspiraatio iski kirjoittamaan koko biisin ite. En itse asiassa ollut edes ehtinyt lähettää Ninjalle demoa, joten tän suhteen oli iisimpi proseduuri vetää komento takas ja jatkaa omin päin. Teksti syntyi parin illan aikana melko lailla vuosi sitten, kun jengi alkoi hyytymään korona-aikajuoksumatoillaan ja salaliittoteoriat sai järki-ihmisistäkin vallan siinä määrin, että päättäjistä huudeltiin kovaan ääneen vapaudenriistäjinä, vaikkei ees puhuttu vielä rokotteista.
Vaikka biisi on aina aikansa kuva, halusin kirjoittaa tästä ajattoman lahkoonhurahtamis-stoorin, jossa tilanne toimi lähinnä inspiraation lähteenä. Ilmiö kun on yleistymässä nykyisin ja tulee varmasti voimistumaan myös jatkossa: ajatus ylemmän tahon propagandasta pistää kyseenalaistamaan kaiken virallisen tiedon, mutta sen sijaan omaa maailmankuvaa tukeva informaatio otetaan vastaan sellaisenaan, vaikkei sillä olisi minkäänlaista totuuspohjaa. Kyseleminen loppuu siinä kohtaa, kun tarpeeksi vakuuttava vaihtoehto annetaan tilalle, ja se on ristiriitainen piirre ihmisissä, jotka kuitenkin vannoo kovaan ääneen etsivänsä totuutta. Ja joo, koko kuva ei näy uutisissa; muutenhan saisimme ihan päivittäin kuulla jopa positiivisia sellaisia.
07 – Sanottavaa, ft. Dr. Placebo
Tää on teille, joil ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa
Tää on teille, jotka kyynisiä kommentteja kuiskaa
Tää on teille, joil ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa
Poikkeuksena muihin biiseihin, tästä en voinut jakaa kertsiä, koska sellaista ei kappaleesta löydy. Kuten introssakin totean, kyseessä on vanha Leeko Norsu -biisipohja, joka pääsi viimein käyttöön. Kirjoitin biisiin uudet sanat ja pistin demoa Dr. Placebon suuntaan, jolla olikin sen verran sanottavaa, että vielä miksausvaiheessa pisti täysin uuden fiitin tulemaan! Sanottavaa on pohjimmiltaan hyvinkin rauhanomainen kappale, mutta tuotannollisesti se edustaa Hippi & Co:n mittapuulla levyn heveintä kärkeä. Biisi kuitenkaan toiminu muuten ku paperilla, ja tajusin riffittelyn vaativan vastapainokseen jonkin sortin melodisuutta. Jotenkin keksin upottaa biisiin ekalta levyltä yhden laulumelodian samplena. En sano, että tuurilla meni oikein, mutta näin ne vahingot korjaa.
Jutellessamme Dr. Placebon kanssa biisin aiheesta todettiin yhteistuumin, että nykyisessä nettikirjottelussa ollaan kyllä valmiita jakamaan oma näkemys kaikkeen, mutta harvoin päästään kompromissin äärelle oikein missään. Usein mietin sitä kuinka kahvikupposten äärellä tuskin koskaan keskustelu äityis niin uhmakkaaksi kuin lankoja pitkin. Tietenkin voi myös olla, että kasvotusten monet haluaa välttääkin sellaisia aiheita joista tietää olevansa eri mieltä kaverin kanssa. Mutta silti uskon, että jos someen tulisi toiminto, jolla voitaisiin huutaa peli poikki ja laskea väittelyn pisteet jonkin sortin argumentintunnistusalgoritmillä, maailma menis parempaan suuntaan. Se ois niinku somen oma supersankari, joka pistäis Shurikenii sun Shureen. Eiku.
08 – Šamaaninen
Šamaaninen ulottuvuus odottaa pinnan alla vaanien
Mut vaiennetaan se vaan viinalla ja baarien
Pöytien antimet elämän kantimet
Luo heikon malliset ja maalliset
Šamaaninen nauretaan piiloon yksisarvisten ja maahisten
Kaltaisena hölynpölynä ja kalliiks se lopulta käy
Vaikka raha rajaa hallitsee
Biisi syntyi ajatuksesta tehdä räätäilöity kappale artistille nimeltä LEHMÄ. Vuonna 2015 MC Pyhä Lehmä -nimellä julkaisemansa Paska ei kolise -singlen pohjalta lähdin nostattamaan outouteen ja noituuteen liittyviä keloja. Maaninen-sana hyppäsi jossain kohtaa kielelle ja taipui hymyssä suin muotoon Šamaaninen. Rohkaistuin sitten kysymään nykyisin mm. kirjailijana toimivalta artistilta alustavaa fiitti-intoa, ja sovittiin että demon perusteella tehtäisiin sitten päätös mahdollisesta yhteistyöstä. No, tilaisuus jäi tällä kertaa käyttämättä, sillä kuunneltuani Savumerkkejä-podcastin kertomusta hyvinvointiyhteiskunnan heittopusseista kroonisen kivun ja terveydenhuollon byrokratian muodostamassa noidankehässä, ymmärsin kirjoittavani tämänkin biisin omin päin.
Soundillisesti hain biisiin jotain uutta. Olin jo kaavaillut ottavani kolmannelle Hippi & Co -levylle akustisen kitaran laajentamaan palettia, joten tämä oli hyvä tilaisuus luoda interalbumillinen silta jo ennakkoon. Savumerkkejä-podcastin samplet sain käyttööni luvan kanssa, ja ne tuo kuulijan iholle sen tosielämän konkretian, mitä biisissä halutaan sanoa. Kertsi on kuitenkin vain sanahelinää vaikka riimitteleekin aikas upeesti, eikös totta? Kaiken tuon karkeuden vastapainona toimivat säkeistöt tuo biisiin myös inhimillisyyttä, joka aiheesta keskustellessa usein unohtuu: olisi helppo minunkin vain sulkea silmät lääkekannabikseen liittyen, koska en 1) käytä päihteitä 2) tunne kipua juuri tänään. Ja näin lääketeollisuus saa rahansa myös jatkossa.
09 – Tyhjänäkin täys elämää, ft. Kova Tee
Vaikket asukaan tääl enää
Tyhjänäkin talo on täys elämää
Kova Tee julkaisi marraskuussa 2020 biisin Kirjosta kirjasto, joka kirjaimellisesti räjäytti mun tajunnan. Itellä kun oli tuossa vaiheessa jo julkaisuputkella ekan Hippi & Co -levyn kolmas single Mielensähyvittäjille, oli todella hienoa kuulla jonkun muunkin räppäilevän luonnosta samanlaisessa pysähtyneisyyden tilassa. Tunsin hengenheimolaisuutta heti alkuunsa tätä turkulaista artistia kohtaan, ja myöhemmin listatessani nimiä joita halusin pyytää toiselle Hippi & Co -levylle fiittaamaan, Kova Tee oli ensimmäisten joukossa. Itse asiassa innostuin tämän yllämainitusta biisistä niin paljon, että päätin räätälöidä kappaleen pastissinomaisesti pursuamaan luonnon ikiliikettä, jota ihmissilmä harvoin pysähtyy näkemään. Biisistä tuli hieno.
Sammalvalli-työnimellä vielä miksausvaiheessakin kulkenut biisi kuulostaa hyvinkin eteeriseltä pohjattomine kaikuineen, ja tää on must hyvä vastapaino tiheänä rullaavalle bassolinjalle. Postauksen kuvaan liittyen mainittakoon, etten ollut koskaan kuullutkaan Tainaron-kirjasta ennen Kova Teen fiittiä. Itelle ennestään vieras sana ihmetytti ja tutustuin aiheeseen siinä määrin, että klassikkoteos odottaa nyt omalla lukulistalla seuraavien joukossa. Tapaus oli omiaan muistuttamaan muakin siitä kuinka diggailemansa asiat on hyvä tuoda esiin omassa taiteessaan. Ne on kuitenkin niitä pieniä uniikkeja yksityiskohtia, joihin kuulija mielellään tarttuu. Ne erottaa artistin siitä massasta, joka ei välttämättä sano mitään vaikka puhuiski paljon, IMHO.
10 – Avaruus, ft. Jalo-Apa
Avaruus on sanamuunnos
Alati muuttuva ajatus, joo
Halki aikain ajopuu oon
Jonka rantaan huuhtoo
Kuten ensimmäinenkin Hippi & Co -levy, myös toinen osa päättyy nimikkobiisiin. “Avaruus” kokonaisuuden otsikkona on aikas moniulotteinen, kun miettii jo pelkästään albumin matkaa tuottajalevykonseptista eheäksi jatko-osaksi: pitkä taival pimeässä johti lopulta valoon ja perille päästiin vain pysymällä liikkeessä. Avaruus-biisin kertsi kuvaa itse asiassa hyvin myös mun tapaa tuottaa levyjä: udusta otsikoiksi, hajatuksista sanoiksi, aihioista biiseiksi. Oon oppinut pitämään musiikin auki uusille ideoille siinä määrin, että kaikki on periaatteessa mahdollista kunnes hylky nousee maihin. Jos biisi ei omaan korvaan toimi, se ei ole vielä saanut sitä puuttuvaa kerrosta, josta ei siinä kohtaa ole itsellä edes tietoa. Ajan kanssa se ajelehtii vastaan.
Avaruus-biisi oli jo saanut tuotannollisen muotonsa, kun tuli Jalo-Apan kanssa puheeksi juomattomuus – molemmat kun oltiin ja ollaan oltu aikamme korkit kiinni. Olin jo aiemmin tainnut kysyä kaveria fiittaamaan juurikin tähän biisiin, vaikkei mulla ollutkaan ollut vielä selkeetä ideaa mistä siinä voitaisiin riimitellä. Innostuin siltä istumalta sitten kirjottamaan omaa värssyä ja briiffasin Apalle, että “nollat” on räppien kulma. Biittiä tehdessäni olin päätynyt lisäämään suoraan menevän kitara- ja bassokuvion pohjalle ns. tänkkätänkkä-kompin, joka toimi sellaisenaan aina kunnes lähdettiin äänittämään räppejä. No, tuottajat tuotti ja saatiin freesi Hippi & Co -biisi levylle! Hauskaa muuten, että vaikka räpit loppuu jo biisin puolivälissä, proge-outro kantaa loppuun asti.
LÄÄKELEVYT.ART 